Kokemuksia Rakennusoutletista – asiakkaamme kertovat
Yllättävän edullista Ympäristöystävällistä Ammattilaistason materiaalit
Takaisin

Pelasta orvoksi jäänyt rakennustarvike; inhimillisiä tarinoita rakennustarvikkeen näkökulmasta

Minut valmistettiin 2.4.2018 Teknoksen maalilinjastolla. Tulevaisuus näytti valoisalta, olinhan tuomassa iloa ja suojaa monenlaisille pinnoille. Olin pieni, 2,7 litrainen, iloinen maalipytty täynnä toivoa tulevasta. En kuitenkaan arvannut, että kohtalo puuttuisi peliin. Eräänä päivänä minut vietiin vastoin tahtoani ja minulta kysymättä RTV:n toimipisteelle ja minut sävytettiin 2.8.2018 liki kanarialinnun keltaiseksi. Pohdiskelin, oliko sävyttämiselläni joku suurempi tarkoitus, vai oliko kyseessä vain jonkun visionäärin älytön päähänpisto.

Tästä 24 tuntia myöhemmin minut vietiin suurempien maaliastioiden mukana epätasaisessa kuorma-autokyydissä pieneen ja pimeään kuormatilaan sullottuna, täysin tulevaisuudesta epävarmana eräälle päiväkotityömaalle Espoon Olariin. Perille päästyämme minua riepoteltiin ja käsiteltiin kuin 25kg juotosbetonisäkkiä konsanaan ja päädyin johonkin epämiellyttävän hajuiseen konttiin, jossa oli paljon muitakin rakennusmateriaaleja.

Toiset, jo hieman pidempään kontissa olleet kohtalotoverini osasivat kertoa, että suurin osa meistä pääsisi osaksi uutta, upeaa päiväkotia lukuisten lasten iloksi ja turvaksi, mutta kaikilla ei kuulemma ole yhtä kaunis kohtalo: toiset meistä päätyy paalaimiin, poltettavaksi, murskaksi ja ties vaikka mihin hirvityksiin.

Kaikilla ei kuulemma ole yhtä kaunis kohtalo: toiset meistä päätyy paalaimiin, poltettavaksi, murskaksi ja ties vaikka mihin hirvityksiin.

Tämän kuultuani minua alkoi pelottaa aivan hirveästi ja seuraavat viikot menivät täydessä sumussa ja usvassa pelon sekaisin tuntein. Olin niin epävarma itsestäni ja peloissani, että sidosaineeni alkoivat valua entistä tiuhemmin pohjaani kohti.

Työmaalla epätoivo kasvoi

Viikot ja kuukaudet vierivät ja suurin osa onnekkaista kohtalotovereistani noudettiin asennettavaksi paikoilleen. Oli lohduttavaa, mutta toisaalta taas hyvin masentavaa kuulla ulkoa iloista asennustyön ääntä ja työmaavalvojan hyväksyviä kommentteja. Tiesin, että aikani alkoi käydä vähiin ja todennäköisyydet päästä maalattavaksi alkoivat olla samaa luokkaa eduskuntavaaliehdokkaiden vaalilupausten toteutumisen kanssa. Kohde valmistui kovaa vauhtia ja huhut siitä, että meitä loppuja kontissa olevia tuotteita ei enää tarvittaisi lainkaan, voimistuivat päivä päivältä.

Aloin tuntea syvää ahdistusta ja pelkoa siitä, että kohtaloni ei kaikista unelmista ja kohtuullisen suuresta todennäköisyydestä huolimatta olisi iloa tuovana päiväkodin seinässä tai katossa, vaan ison ja pelottavan käsittelylaitoksen syövereissä. Aloin luopua toivosta.

Eräänä päivänä kontin ovi aukesi ja sisään astui työmies keltaisessa kypärässään. Hän nappasi kahvastani kiinni ja kantoi minut ulos kohti jäteastioita. Olin varma, että tässä se nyt oli, karu ja tuskainen kohtalo oli edessä, loppuni on koittanut! Pientä kanarianlinnunkeltaista, sävytyksen jälkeen 3-litraiseksi turvonnutta silikoniemulsiomaalipurkkia ei tulisi kaipaamaan kukaan. Kukaan ei halunnut minua. Olin kai liian pieni tai väärän sävyinen, hyvästi julma maailma -ajattelin.

Joutuisinko jätteeksi?

Juuri kun olimme lähestymässä ongelmajätesäiliötä, minua kantanut työmies kaarsikin tontin reunalle, jossa minut vastaanotti toinen henkilö, josta selkeästi huokui aito halu pelastaa minut jäteastian syövereiltä. Hän nappasi minut, putsasi hellästi pölyt kanteni pinnalta ja asetteli hellästi kuorma-autonsa perätilaan, jossa oli joukko myös muita tarvikkeita.

Minua onniteltiin ja minulle kerrottiin, että Rakennusoutletin väki oli saapunut pelastamaan ja että meillä olisi vielä toivoa. Meillä olisi kuulemma mahdollisuus päästä mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin sellaisten henkilöiden luo, jotka meitä aidosti arvostavat ja jotka meitä tarvitsevat. He ovat ainakin luvanneet tehdä kaikkensa, jotta jokainen meistä kyytiin pelastetuista pääsevät arvoiseensa käyttöön. Kaikkien näiden epävarmojen kuukausien jälkeen olin jälleen täynnä toivoa paremmasta!

Mitä nyt kuuluu?

Olen tällä hetkellä Vantaalla Rakennusoutletin varastolla lämpimissä tiloissa ja voin olosuhteisiin nähden hyvin. Tahtoisin kuitenkin löytää sen jalomielisen henkilön, joka näkee minussa olevan kauneuden ja laadun. Sen henkilön, joka antaisi olemassa ololleni merkityksen ja osaisi arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen: kooltaan pieni ja sävytetty, mutta laadukas.

PS. Tein itsestäni varuiksi profiilin, jotta pääset tutustumaan minuun tarkemmin: Tutustu täältä